Viime viikonloppu kului Coloresin vuosittaisessa tukihenkilöseminaarissa. Voisin kirjoittaa meidän mahtavista vapaaehtoisista, ihanista uusista koulutetuista tukihenkilöistä, siitä kuinka tyytyväinen olen siihen miten hyvin Coloresin henkilökunnan tiimityö toimii taikka siitä, miten iloinen olin voidessani kertoa yhteistyöstä mitä juuri sen alueen syöpäyhdistyksen kanssa teimme. Kirjoitan kuitenkin siitä, miksi tällaiset hetket ovat parasta työssäni.
Mitä hienoa on siinä, että on töissä, pois kotoa koko viikonlopun? Esimerkiksi se, että viikonlopun aikana opin suolistosyöpäpotilaiden kokemuksista, tuntemuksista ja haasteista enemmän kun mitä ehtisin parissa viikossa lukea. Ja opin myös sellaisia asioita, mitä ei edes voi lukea mistään. Tämä oppi on välttämätöntä, jotta voin tehdä työtäni mahdollisimman hyvin.
Viikonlopun antina, muidenkin mainitsemat, kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat voimaannuttavimpia, niiden kokeminen ja niiden todistaminen. Nautin siitä, että sain keskustella lämminsydämisten ja viisaiden ihmisten kanssa. Sain nauraa osana iloista porukkaa. Mikä hienointa, sain todistaa sivusta merkityksellisiä kohtaamisia ja mahtavaa ryhmäytymistä.
Suoraan saatu positiivinen palaute lämmittää mieltä valtavasti. Mutta aivan kuten negatiivinenkin palaute, se on aivan keskeistä toimintamme kehittämisessä. Parin tunnin sessio toiminnan kehittämiseksi yhdessä tuotti ideoita koko ensi vuodeksi. Ja kun ideat tulevat syöpäpotilta itseltään ja heidän läheisiltään, auttavat ne kehittämään toimintaa aidosti palvelemaan paremmin kohderyhmäämme.
Erityisen suurella ylpeydellä toivotin uudet tukihenkilöt mukaan mahtavaan porukkaamme. Minä ja Essi yksin emme pysty luomaan sitä yhteisöllisyyttä ja lämpimän mentoroivaa ilmapiiriä, joka meidän tukihenkilöporukassa on. Hyvän tekeminen on tiimityötä.
Jenni Tamminen, toiminnanjohtaja, Colores ry
Lue lisää:
Vapaaehtoisena toimiminen Coloresissa
Coloresin tukimuodot