Suolistosyövän hoito on aina yksilöllistä. Hoitoon vaikuttavat kasvaimen sijainti (paksu- vai peräsuolisyöpä), koko ja ominaisuudet, leviämisaste sekä potilaan yleiskunto.
Hoidon tavoite vaihtelee taudin levinneisyyden mukaan. Jos syöpä on parannettavissa, pyritään tähän tavoitteeseen aktiivisesti yhdistelemällä eri hoitomuotoja. Tällöin leikkaukseen liitetään usein solunsalpaajahoito ja peräsuolisyövässä myös sädehoito. Syövän poistavaan leikkaukseen liitettävää muuta hoitoa kutsutaan yleisesti liitännäishoidoksi.
Mikäli levinnyttä syöpää ei voida parantaa, hoidon tavoite on vähentää syövän aiheuttamia oireita, parantaa elämänlaatua sekä pidentää elämää. Levinneen suolistosyövän hoitomuodoista kerrotaan sivulla Levinneen suolistosyövän hoito.
Leikkaushoito
Kirurgia eli leikkaus on yleisin paksu- ja peräsuolen syövän hoitokeino. Leikkaushoidon tavoitteena on poistaa kasvaimen sisältävä suolen osa sekä ympäröivää tervettä kudosta imusolmukkeineen. Terveen kudoksen poistamisella pyritään siihen, että kaikki yksittäisetkin syöpäsolut saadaan hävitettyä. Leikkaushoitoa käytetään joko yksin tai yhdistettynä säde- ja solunsalpaajahoitoon.
Leikkaushoitoon voi kuulua pysyvän tai väliaikaisen avanteen teko
Leikkaushoidossa on potilaan kannalta keskeistä, joudutaanko hänelle tekemään suoliavanne vai onko syöpä mahdollista poistaa siten, että suolen terveet päät ommellaan yhteen (anastomoosi), jolloin ulosteen normaali kulkureitti säilyy. Paksusuolen syövässä suolen päät voidaan yleensä liittää yhteen. Joskus kirurgi joutuu kuitenkin tekemään päivystysleikkauksessa suoliavanteen, joka myöhemmin suljetaan.
Peräsuolisyövässä saatetaan tehdä leikkauksessa ns. suojaava avanne, joka poistetaan, kun suoliliitos on parantunut. Lähellä peräaukkoa sijaitsevat syövät vaativat koko peräsuolen poiston, jolloin jäljelle jäävän paksusuolen loppupää viedään vatsanpeitteiden läpi ja uloste johdetaan keräilypussiin pysyväksi avanteeksi.
Lisätietoa avanteista
Lisätietoa avanteista löytyy Avannehoitajien kotisivuilta, josta löytyy potilasohjeet avannetyypeittäin: Potilasohjeet avanne – ja vastaavasti leikatulle
Myös avanne- ja vastaavasti leikattujen potilasjärjestö Finnilco ry:n kotisivuilta löytyy runsaasti tietoa avanteista: Finnilco ry
Sädehoito
Sädehoito on suuri-energistä ionisoivaa säteilyä, jota tuotetaan erillisessä sädehoitolaitteessa. Sädehoidossa pyritään tuhoamaan syöpäsoluja ja pienentämään kasvainta. Sädetys vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin, joita syöpäkudoksessa on normaalikudosta enemmän.
Sädehoito on paikallishoitoa, joka vaikuttaa vain hoidetun alueen syöpäsoluihin. Sädehoito on kivutonta eikä tee potilasta radioaktiiviseksi. Sädehoidolla saattaa olla joitakin haittavaikutuksia, jotka riippuvat sädehoidon kohteesta eli säteilyä saaneista elimistä ja kudoksista, sädehoitojen määrästä ja potilaan saamasta kokonaissäteilyannoksesta. Haittavaikutuksiin kuuluvat ihon ja limakalvojen ärtymystä sekä mahdollisesti ripulia.
Sädehoitoa käytetään peräsuolisyövän hoidossa
Sädehoitoa käytetään yleensä vain peräsuolisyövän hoitoon. Peräsuolisyövän kaksi tavallisinta sädehoitomuotoa ovat lyhyt sädehoito ja pitkä säde- ja solunsalpaajahoito. Lyhyt viiden peräkkäisen päivän sädehoito annetaan paikallisissa, selvästi suolen seinämän läpi kasvavissa syövissä. Kasvaimen leikkaus tapahtuu useimmiten viikon sisällä sädehoiton loppumisesta.
Jos syöpäkasvain on kookas tai kasvaa vieruselimiin, esimerkiksi prostataan tai emättimeen, ja on vaikeasti poistettavissa, annetaan ns. pitkä kemosädehoito, jossa annetaan sädehoitoa 5-6 viikon aikana yhdistettynä solunsalpaajiin. Säde- ja solunsalpaajahoidon yhdistelmällä saadaan usein kasvainta pienennettyä niin paljon, että kasvain pystytään leikkaamaan kokonaisuudessaan tai sen aiheuttamia oireita vähennettyä.
Sädehoitoa voidaan käyttää myös paksu- ja peräsuolisyövän etäpesäkkeiden hoitoon valikoiduissa tapauksissa. Esimerkiksi oireisen luustopesäkkeen tai aivometastaasin hoidossa voidaan käyttää sädehoitoa. Tarkkaan kohdistetulla stereotaktisella sädehoidolla voidaan tietyissä tapauksissa hoitaa esim. maksan tai keuhkojen etäpesäke, joka ei sovellu leikkaushoitoon.
Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Käytössä on useita kymmeniä eri lääkeaineita, jotka joko tappavat syöpäsoluja tai estävät niiden lisääntymisen. Suolistosyövän solunsalpaajahoito koostuu yleensä useista samanaikaisesti annettavista lääkkeistä. Tälläistä hoitomuotoa kutsutaan yhdistelmähoidoksi. Yhdistelmälääkitystä käytetään, koska eri lääkkeet vahingoittavat tai tappavat syöpäsoluja eri tavoin. Lääkkeiden yhteisvaikutuksen ansiosta voidaan tuhota enemmän syöpäsoluja kuin yksittäisillä lääkkeillä.
Solunsalpaajahoitoa annetaan paksu- tai peräsuolisyövän uusiutumista ennaltaehkäisevänä hoitona. Solunsalpaajahoitoa käytetään myös levinneen suolistosyövän hoitoon pienentämään kasvainta, vähentämään oireita ja hidastamaan taudin etenemistä.
Solunsalpaajat vaikuttavat myös terveisiin kudoksiin
Solunsalpaajien vaikutus ei rajoitu vain syöpäsolukkoon vaan ne vahingoittavat myös elimistön terveiden kudosten solujakautumista. Näitä solunsalpaajien muualle kuin syöpäkasvaimeen kohdistuvia vaikutuksia kutsutaan lääkkeiden haitta- tai sivuvaikutuksiksi. Tavallisimpia solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat suun limakalvojen kipeytyminen, ripuli, veren valkosolujen määrän lasku, väsymys ja pahoinvointi.
Solunsalpaajat voivat aiheuttaa neuropatiaa
Osa solunsalpaajista voi aiheuttaa myös neuropatiaa eli vaurioita ääreishermostoon. Yleisimpiä neuropatian oireita on tunnottomuus ja pistävä kipu sormissa ja jalkaterissä, kuumalle tai kylmälle herkistyminen sekä hienomotoriset ongelmat (sormia on vaikea käyttää tarttumiseen tai asioiden pitelemiseen).
Solunsalpaajien aiheuttamasta neuropatiasta on hyvin vähän suomenkielistä asiantuntijatietoa tarjolla, vaikka asia koskettaa monia syöpäpotilaita. Suosittelemmekin lisätiedon etsimiseen American Cancer Societyn selkeitä kotisivuja sekä neurologian dosentti Aki Hietaharjun 14.11.2018 pitämää avointa luentoa, jonka voi katsoa tämän linkin kautta: Neuropatialuento.
Yksi suolistosyövän solunsalpaajahoidossa käytettävistä lääkeaineista on kapesitabiini, josta Hyks Syöpäkeskus on tehnyt videon.
Vasta-ainehoidot
Vasta-aineet ovat lääkkeitä, jotka hakeutuvat tiettyyn kohdemolekyyliin. Vasta-aineen sitoutuminen kohteeseensa estää kohdemolekyylin toiminnan ja siten pysäyttää syöpäsolujen jakautumisen ja kasvaimen kasvun. Syöpäsolun pinnalle kiinnittynyt vasta-aine voi myös toimia merkkinä elimistön omalle immuunipuolustusjärjestelmälle siitä, että solu on epänormaali ja se pitää tuhota. Vasta-aineiden kohteiksi on valittu sellaisia molekyylejä, joiden tiedetään esiintyvän runsaana syöpäsolukossa, mutta joita havaitaan vain pieniä määriä elimistön muissa kudoksissa. Kohteen tarkalla valinnalla pyritään siihen, että vasta-ainelääkkeillä olisi vähemmän terveisiin kudoksiin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia kuin perinteisillä solunsalpaajilla.
Hoitojen jälkiseuranta
Paksu- ja peräsuolen syövän uusiutuma voi ilmaantua etäpesäkkeinä esimerkiksi maksaan, keuhkoihin, vatsaonteloon tai munasarjoihin tai paikallisesti entisen emokasvaimen lähelle. Harvinaisempia ovat luustossa tai aivoissa sijaitsevat etäpesäkkeet.
Toistaiseksi jälkiseurantaan ei ole yhteistä kansallista suositusta tai käytäntöä vaan jokaisella sairaanhoitopiirillä on omansa. Seurantaan kuuluu verestä mitattava kasvainmerkkiaine CEA ja suolen tähystystutkimuksia.
CEAn suureneminen on yleisin taudin uusitumaan viittaava löydös. Tällöin tai jos potilaalla on uusiutumiseen viittaavia oireita, tehdään laajempia tietokonekuvauksin. CEA ei aina kohoa uusiutumaan liittyen, minkä takia vakavissa tautimuodoissa voidaan käyttää seurannassa myös tietokonekuvausta 2-3 vuoden sisällä leikkauksesta.
Viiden vuoden kuluttua seurantakäynnit voidaan lopettaa, jos kasvain ei ole uusinut. Suolen uusintatähystys on kuitenkin hyvä tehdä loppuiän 5-10 vuoden välein, koska riski saada toiseen paikkaan uusi suolistosyöpä on suolistosyöpäpotilaalla korkeampi kuin väestössä keskimäärin.
Lisätietoja
Keväällä 2019 julkaistiin Suomen ensimmäinen kansallinen suolistosyövän hoitosuositus, jonka tarkoituksena on parantaa kolorektaalisyöpäpotilaiden eloonjäämisennustetta ja elämänlaatua sekä varmistaa potilaiden yhdenvertainen kohtelu ja hoidon hyvä laatu riippumatta potilaan asuinpaikasta. Hoitosuositus on suunnattu lääkäreille, mutta vapaasti luettavissa oleva suositus palvelee myös potilaita ja heidän läheisiään antamalla kuvan suolistosyöpäpotilaan hoitopolusta. Hoitosuositusta on päivitetty 1.3.2022. Keskeisiä päivitettyjä asioita ovat mm. totaalineoadjuvanttihoidon mahdollinen käyttö valikoiduilla peräsuolisyöpäpotilailla, DPYD-geenitestaus ennen fluoropyrimidiinihoidon aloitusta, pembrolitsumabi levinneessä MSI-taudissa ensilinjan hoitona sekä histopatologisen luokituksen muuttaminen 2019 WHO-luokitusta vastaavaksi sekä tarkennukset polyyppikarsinoomien histopatologiseen luokitukseen.
Pääset lukemaan hoitosuosituksen tästä: Kolorektaalisyövän kansallinen hoitosuositus