Olen huomannut että monelle on erittäin vaikeaa ymmärtää millainen sairaus syöpä oikeasti on, pääasiassa sairastuneet eivät kaipaa sääliä tai taistelu kehotuksia. Monesti on parempi kun vain jatkaa juttelua niistä samoista aiheista mistä on ennen sairastumistakin puhuttu, jos kääntyy puhe syöpään niin kuuntele ja kuunteleajatuksella sekä herkällä korvalla. Se mitä ei pidä tehdä on kertoa kuinka ikävästi kävi jollekin kumminkaimalle joskus, älä lyö jo maassa olevaa.
Syöpä nakertaa ihmistä monellakin tavalla, vain osa siitä on kasvainten suoraan aiheuttamaa. Syöpä vie sen luoton omaan kroppaan että se olisi sinun kanssa ’samalla puolella’, sairaus iskee vähintään yhtä lujaa ajatuksiin jotka helposti muuttuvat sysimustiksi. Vaikka pääsisikin remissioon ja helposti silloin itse luulee ’kaikki on ok’ ja paskanmarjat tämä pirulainen vain odottelee hetkeä jolloin iskeä uudelleen. Joka ainoa kolotus ja vihlaisu kropassa saa aikaan ajatuksen ’ei, taasko uudelleen’. Tasaisin väliajoin toistuva seurantakäynnit labroineen ja kuvauksinen on henkilökohtainen Hitchcockin elokuva siihen asti kun tulee lopulta se päivä kun saat tulokset tietää, se sitten onkin joko taivas tai helvetti, et koskaan tiedä miten se leffa päätyy.
Omia kirjoituksia voi lähettää meille osoitteeseen info@colores.fi. Kirjoitukset julkaistaan nimellä tai nimimerkillä, kirjoittajan toiveiden mukaisesti.