Sain tietää sairastumisestani perjantaina. Tähystyksen antaman tiedon jälkeen hoitaja käänteli minua sairaalassa olkapäistä eri suuntiin, kun tähystävä lääkäri määräsi välittömästi tutkittavaksi magneettiin ja laboratorioon. Suuntavaistoni tutussa sairaalassa oli shokin peittämä. Edessä oli raskas viikonloppu. Aivot yrittivät käsitellä asiaa, mutta saadut pienet tiedonmuruset sairaalasta oli pian käsitelty ja yksin asioiden pyöritys oli raskasta. Kävelin ympäri elokuun kaunista, syksyistä mökkitonttia ja toistin tuhannesti: ”Mitä minä nyt teen?” Päällimmäisenä oli suru ja pelko kuopuksesta, jolla oli alkanut viimeinen eli tärkein lukiovuosi. Tunsin, että olen pettänyt hänet sotkemalla ihanan viimeisen vuoden lukiossa.
En ikinä unohda noita sanoja – saman tien pyyhkiytyi pois yksi tuntematon tulevaisuuden tilanne. Nopea keskusteluavun saaminen oli tärkeää. Yksin olisin ollut hukassa.
Hain, jo samana viikonloppuna, itselleni apua IBD yhdistyksen lehden takana olevista vertaistukijoista, koska siihen yhdistykseen kuuluin. Minulla oli perustautina IBD. Valitsin heistä naisen, toivoen, että hänellä on lapsia. Suurin murheeni alussa oli molemmat omat lapseni. Olin yhteydessä tukihenkilöön, jolla oli lapsia, jo samana viikonloppuna ja käsittelimme asiaa. Tukihenkilöni sanoi: ”Paksunsuolen poisto ei ole ongelma, kyllä ilman paksua suolta voi hyvin elää.” En ikinä unohda noita sanoja – saman tien pyyhkiytyi pois yksi tuntematon tulevaisuuden tilanne. Nopea keskusteluavun saaminen oli tärkeää. Yksin olisin ollut hukassa.
Tämä Ihana Nainen kannusti minua soittamaan sairaalan jononhoitajalle ja selitti minulle monia käytännön asioita. Silloin ne tuntemattomina näyttivät isoilta ja nyt ne näyttävät normaalilta elämältä. Tämä Ihana Nainen auttoi minua jaksamaan pitkän kuuden viikon leikkauksen odotuksen. Puhuimme siitä, mistä minä olin huolissani. Lapsista puhuimme paljon, tärkeimmät jotka minulla on. Tuon tasapainon ja monet oikeat sanat heille löysin tämän vertaistukijan kanssa keskustellessani. Vaikka kuopuksen lukio ei ihan odotetusti mennytkään, hän löysi lopulta tien haluamaansa ammattiin. Vaikka sairauteni johti hänet siihen kivisempää tietä pitkin, opiskeluvuodet näyttävät nyt paljon kokemusrikkaimmilta ja näin kaikkine lisäoppineen kaikki on hyvin, muistot ovat runsaampia ja parempia, monta kokemusta rikkaampana olemme kaikki ylpeitä hänestä. Esikoiseni, silloin 29 vuotias ”raksamies” ja opiskelija, kaivoi minulle Coloresin ja siitä alkoi syöpäasian tuen ammatillinen löytyminen jo ennen leikkausta.
Vertaistukijani vieraili luonani sairaalassa, hän opasti minulle suolatasapainon merkityksen J-pussin omaaville. Meidän yhteinen lause, keskinäinen tunnuksemme, oli: ”Onneksi meillä on salmiakki.” Sitä tuo Ihana Nainen toi minulle sairaalaan. Hän kannusti minua lähtemään leikkauksen jälkeen J-pussilaisten sopeutumisvalmennuskurssille – jonne menin ja tietomäärä vain kasvoi ja asiat alkoivat tuntua omilta. Aivan tavattoman hyvä valmennus. Hänen ansiostaan suostuin juttelemaan hänen kanssaan kolmannen henkilön kanssa, joka jännitti valtavasti tulevaa J-pussileikkaustaan. Sain kiitosta tavastani selittää realiteetteja, jotka J-pussilainen kohtaa. Vertaistukijani ansiosta lähdin Coloresin yhdelle ensimmäisistä vertaistukijakoulutuksista.
Minua oli autettu paljon, halusin jatkaa hyvän antamista.
Aloin saada tietoa, tasapainoa ja realistista näkemystä uuteen rakenteeseeni. Minua oli autettu paljon, halusin jatkaa hyvän antamista.
Jatkuvat ajantasaiset koulutukset ja ajan muutoksessa pysyminen tässä asiassa ovat pitäneet minut mukana ihanissa vertaisten tapaamisissa ja kun monisairaana voin todeta, että Colores on erittäin tyylikäs lämmin yhdistys.
Edellisten lisäksi olen jatkanut vertaisena pitkään, koska olen saanut muutamia syvällisen hyviä ystäviä ja ihmissuhteita kohtalotovereistani. Nämä suhteet eivät enää pyöri pelkästään sairauksissamme vaan keskustelut koskettavat kaikkea jokapäiväistä, politiikkaa, liikuntaa, ihania lastenlapsia, reseptejä jne. Ja kun välillä itse tarvitsen sairauteeni tai sen hoitoon liittyen tai eri elämäntilanteiden tukeen keskustelukaveria löydän hänet helposti meidän omasta monipuolisesta joukosta Coloresista. Kun hätä oli suuri, apu tuli lähelle montaa reittiä. Olen saamistani monista avuista kovasti kiitollinen.
Tule meille vertaistukijaksi!
Syöpäjärjestöt hakee uusia vapaaehtoisia vertaistukitoimintaan ja järjestää koulutuksen verkossa. Voit hakea koulutukseen, mikäli hoitojen päättymisestä on kulunut noin 1-2 vuotta/diagnoosin saamisesta on jo aikaa ja koet, että sinulla on voimavaroja tukea toista. Lisätiedot ja hakuohjeet löydät täältä.