Se, milloin ja miten paljon suolistosyöpäpotilas tarvitsee psykososiaalista tukea, on hyvin yksilöllistä. Usein kuitenkin juuri leikkauksen jälkeen on suuri elämänmuutos, syöpäleikkaus, juuri konkretisoitunut ja olo voi olla hämmentynyt, jopa pelokas, mieli täynnä kysymyksiä ja keho vielä heikko leikkauksen jäljiltä.
Sairaanhoitohenkilökunnan avoimen ja myönteisen asenteen myötä Coloresin Turun seudun vapaaehtoiset pääsevät auttamaan potilaita ja tekemään sitä, mitä sairaanhoito ei usein pysty: tarjoamaan aikaa kuunnella ja keskustella. Coloresin lisäksi osastolla vierailee myös Turun seudun Ilcon tukihenkilöitä. Pyysimme vertaistukihenkilöiltämme blogikirjoitusta aiheesta.
Vertaistuki sairaalassa tapahtuu potilaan ehdoilla
”Me Turun seudun vertaistukilaiset käymme joka toinen torstai ympäri vuoden TYKS:n T-sairaalaan vatsakirurgian osastolla tapaamassa vasta operoituja potilaita. Osa potilaista on vielä väsyneitä, osa taas pirteämpiä.
Hoitohenkilökunta tietää tulemisestamme ja he ovat jo yleensä etukäteen tiedustelleet potilailta haluaisivatko he keskustella kanssamme. Osassa tapauksista tiedustelut tehdään meidän ollessa paikalla. Osa potilaista ei ehkä jaksa vielä keskustella, mutta suurin osa jaksaa ja on valmis ottamaan meidät vastaan. Lähtökohtana on, että tapaamiset tehdään ensisijaisesti potilaan ehdolla.
Luottamuksellisia keskusteluja kahden kesken tai isommassa ryhmässä
Tapaamme yleensä potilaan kahden kesken potilashuoneessa tai joskus keskustelemme päivähuoneessa 2–3 potilaan kesken. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia. Yleensä keskustelupartnereita on 1-2 per tapaamiskerta ja taas yksilöidysti, eli pari per pari – periaatteella. Emme keskustele ryhmissä, jos potilaat eivät halua.
Keskusteluissa käydään läpi potilaan tilannetta, tunneasioita, tietoa ja huolia tulevaisuuteen liittyen sekä tietenkin myös sitä, miten me vertaistukijat olemme asiat kokeneet ja niistä selvinneet hoitopolkumme aikana. Keskusteluissa ei oteta kantaa hoitoihin, lääkitykseen jne. Ainoastaan omista kokemuksista voi kertoa.
Vertaistuessa ei ole vain yhtä voittajaa
Kaikin puolen voi sanoa, että tapaamiset ovat olleet hyvin positiivisia, eli potilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Vastaleikatut potilaat ovat kuullet ja nähneet todellisen potilaan ja saaneet toivoa siitä, että tämän sairauden suhteen voi pärjätä ja elämä jatkuu vielä pitkäänkin.
Lopuksi voisi ehkä todeta, että vertaistukitoimintamme on todella arvostettua ja toivottua. Olemme yksi osa potilaista ja kokeneena voimme kertoa taustoistamme ja antaa toivoa tulevaisuuteen. Vertaistuessa ei ole ainoastaan yhtä voittajaa, vaan lopputulos on aina ’happy-happy-periaate’. On hienoa nähdä miten potilaat ottavat meidät vastaan ja miten he ovat todella tyytyväisiä käytyihin keskusteluihin ja tapaamisiin.”
Vapaaehtoisen antama vertaistuki täydentää hoitohenkilökunnan työtä
Vertaistuki on siinä ainutlaatuista, että vertaistukihenkilö käyttää omaa kokemustaan auttaakseen toista vastaavassa tilanteessa olevaa. Vertaistuessa jaettava kokemustieto on tukihenkilön oman kokemuksen kautta kertynyttä ensikäden tietoa, johon tukihenkilöllä on omistajuus, sillä hän on kokenut ilmiön sisältä päin. Näin vertaistuki täydentää sairaanhoidon ja psykososiaalisen tuen ammattilaisten tekemää työtä korvaamattomalla tavalla.